Annu Sankilampi

Mun tarina

Kasvoin teatterin parissa isäni työn kautta. Ihmisten luovuus, ilmaisuvoima ja halu ymmärtää maailmaa tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja pienestä asti halusin näyttelijäksi. Ovet näyttelijäntyön opintoihin pysyivät kuitenkin suljettuna ja jouduin etsimään vaihtoehtoisia reittejä teatterin pariin, jotka kuljettivat minua monilla eri paikkakunnilla.

Teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnoissa ymmärsin, että teatteri on paljon enemmän kuin mitä olin lapsena siitä ajatellut. Minusta on hienoa miten teatteria voidaan soveltaa perinteisen teatterin lisäksi esimerkiksi työyhteisökoulutuksissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja ihmisten arjessa.

Minä uskon, että teatterin avulla ihmiset voidaan saada ajattelemaan ja tuntemaan, sekä oivaltamaan jotain uutta itsestään ja maailmasta, jossa me elämme. Olen kokenut saavani työstäni paljon voimaa käsittelemällä hyvinkin henkilökohtaisia aiheita, kuten poikani kehitysvammaisuutta, esityksissäni. Kun rohkenee antaa, saa itse monin verroin takaisin!

Silloin kun en muuta maailmaa teatterin avulla, suunnittelen koirien talutusta, elämäntaparemonttia, vanhan omakotitalomme remonttia, matkustamista tai ystävien tapaamista. Ihmisten pariin päästessäni saatan upota keskusteluihin ventovieraiden kanssa, haluten korjata maailman kaikki vääryydet. Mutta vaikka rakastan ihmisiä ja juhlia, on kuitenkin parasta saada koko perhe koolle ja viettää aikaa yhdessä saunoen, syöden ja sohvalla loikoillen.